Eleanor Huntigdon - Gisselbrecht's Capoccia (http://ruusa.altervista.org/pv/capoccia.html)

x Mitä sana hyvänmielenmaasto tuo sinulle ensimmäisenä mieleen ja millaisen mielikuvan kyseisestä retkestä sait nimen perusteella?
Ainaisen pingottamisen sijaan järjestetty maastoreissu, jossa taatusti naurattaa ja olon valtaa eufoorinen tunne! Ajattelin heti tämän sopivan minulle ja Capoccialle erinomaisesti, sillä takana on melkoinen kisarupeama ja tamma ehdottomasti ansaitsisi pienen lepotauon. Se vähän alkoi jännittämään, että miten Capoccia suhtautuu tällaiseen reissuun. Onhan se melko herkkä ja uusille asioille joskus vähän arkakin... Porukassa kun ei olla juuri maastoiltu.

x Maaston kärjessä ratsastaa Aurotaipaleen toinen pyörittäjä, Henna. Työnsä vuoksi nainen on tutustunut stressin lievittämiseen ja "ensiapuna" toimiviin metodeihin itsensä rauhoittamiseksi. Kun Henna kiertää kentällä valkoisen Ninja-ratsunsa kanssa ja odottaa muita retkelle lähtijöitä, on hän jo innoissaan selittämässä erilaisista rauhoittavista hengitystekniikoista. Kokeiletko salaisesti heti nahkapenkkiin päästyäsi naisen sanomia tapoja, vai onko moinen mielestäsi huuhaata?
Kun Henna alkoi kertomaan hengitystekniikoista, minä innostuin. Monesti ratsastaessa huomaan hengittäväni todella pinnallisesti, jonka vuoksi kylkiin alkaa pistämään ja ratsastuksesta ei tule mitään, kun ei pysty hengittämään syvään ja rauhassa. Mieheni Alan on kouluratsastaja- ja valmentaja, joten hän on yrittänyt kovasti opastaa asiassa minua, mutta ei olla vielä löydetty tähän mitään kultaista keskitietä. Niimpä aion reissun jälkeen haastatella Hennaa tämän asian tiimoilta.

x Matkaan päästyänne keskustelu ajautuu huumorin säestämään pohdintaan siitä, kuinka hevonen purkaisi stressiään. Keskustelu palauttaa mieleesi kuluneelta syksyltä syyn x, jonka vuoksi hevosesi on saattanut stressata. Jos hevosesi kykenisi purkamaan omaa stressiään tavalla kuin tavalla, kuinka olisit sen uskonut toimineen kyseisessä tilanteessa?
Capoccia purkaisi stressin niin, että se pyytäisi valtavan suurta halia sen tarhakaveriltaan, joka näin talvisin on varsin pörröinen, rodultaan norjanvuonohevonen. Ne ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä menossa minne tahansa. Tammani muutenkin on niin läheisyyden kaipuinen, että se on aina silittelyjä ja haleja vailla.

x Kun pääsette lumiselta kärrypolulta kovapohjaisemmalle tielle, hevosesi näkee jotakin, joka saa sen reagoimaan yllättävästi. Millaisin mahdollisimman positiivisin sanoin selittäisit ratsullesi kuin lapselle, mikä hevosen näkemä jokin oli, ja miksi sitä ei tarvitse pelätä?
"Voi kultaseni! Ei sitä tarvitse pelätä, se on vain tonttu. Ja tontut eivät tee mitään, ne vain tarkkailevat kilttejä pieniä lapsia, jotta voivat kertoa terveiset joulupukille. Ne myös kuuntelevat, mitä toivot joululahjaksi! Nyt kun reippaasti tästä mennään ohitse, niin varmasti saat sen vaaleanpunaisen riimun ja suuren omenan pikkujoululahjaksi. Hyvä tyttö, juuri noin! Rohkeasti vain."

x Laukkaamaan päästään lumen reunustamalla kärrypolulla. Ratsusi reagoi omalla tavallaan vauhdikkaampaan menoon, joka tuo mieleesi viimeisimmän kerran, kun putosit selästä. Kipeän vartalon lisäksi, mitä positiivista/hyvää jäi käteesi putoamisesta, ja opitko jotakin?
Siitä reissusta ei jäänyt mitään positiivista tai hyvää mieleen. Tai noh, tapaturman jälkeen mulle ostettiin Capoccia. Tuolloin kun tipahdin, niin silloinen kilpahevoseni Pear[/a](ks. päiväkirja) loukkasi itsensä laukatessaan metsän läpi kotiin. Onni onnettomuudessa; jalka ei mennyt poikki, mutta valtavan pitkä sairasloma oli - ja on edelleen - edessä. Opin sen, että yksin en enää ikinä mene kiitolaukkaa vaan haluan tuolloin aina kaverin mukaan.
Capoccia tuntui samalta kuin Pear, että se olisi hidastamassa kiitolaukasta ja reagoimassa samalla tavalla. Vaan onneksi ei, se katsahti viliseviä puita ja hieman hidasti, mutta jatkoi sitten korvat hörössä laukkaamista eteenpäin. Tuntui kuin olisin juuri voittanut pelkoni!

x ”Ja sitten kävellään”, kuuluu jonon kärjestä, ja lasket ratsusi käyntiin. Jonoa johtava Henna toteaa rakastavansa pientä kirpeyden tuntua, jonka tuntee pakkasella nenän kautta hengittäessä. Mitä hyvää sinä sanot ääneen käynnissä olevasta syksyn ja talven taitekohdasta?
"Maasta nouseva satumainen usva on aivan tajuttoman kaunista, varsinkin aamupäivisin auringon olless vielä oranssihtava. Se luo jotain taianomaista fiilistä. Ja näyttää kuin joka paikka kimaltaisi! Kun on pakkasta, tulee sellainen... hmm... puhdas ja seesteinen olo."

x Juuri kun pääset kehumasta vuodenaikaa, hevosesi tekee jotakin yllättävää. Päättelette ryhmän kanssa, että sillä on selkeästi oma mielipiteensä johonkin asiaan: mitä hevosesi mahdollisesti tahtoi tuoda ilmi?
Capoccian toi ilmi sen, että ei pidä pakkasesta. Jos hevoseni saisi päättää se asuisi Balilla yhdessä norjanvuonohevostoverinsa kanssa ja nauttisi lämmöstä, loputtomasta rantaviivasta ja vapaudesta. Mutta jos minulta kysytään, niin kyllä Capoccia tykkää talvesta. Se piristyy aina pakkasten tultua ja herää ikään kuin henkiin.

x Retken päätteeksi kokoonnutaan vielä kentälle laskeutumaan selästä. Henna kysyy jokaiselta erikseen, aikooko tämä koittaa höllätä joulukuussa. Missä sinä aiot löysätä otetta ja stressata vähemmän joulukuussa?
Aion olla stressaamatta liikaa Pearista ja Capoccian kanssa tulevasta kisarupeamasta. Aion nauttia mieheni kanssa joulusta ja aattona heittää aivot hetkeksi narikkaan. Meillä on ollut niin epäonninen syksy ettei tosikaan, joten nyt on hyvä sauma vähän rauhoittua.

x Entä hevosesi mielestä, missä juuri sä olet vähän liian takakireä?
Capoccian mielestä olen liian takakireä kilpailuissa. Siihen tarvitsisi vielä lisää kotsausta, sillä olen armoton jännittäjä... Ja useasti se näkyykin itse suorituksessa.