Lena
•
New
Postauksia: 9
Tykkäyksiä: 1
Gender: Female
Ikä: 25
|
Post by Lena on Feb 10, 2019 9:42:38 GMT
K A T A R E E N A
"Reetta" Virosta tuotu mamin mussukka. Semmonen rescueponi. Muuttanut Aurotaipaleen tilalle 10.2.2019
|
|
Lena
•
New
Postauksia: 9
Tykkäyksiä: 1
Gender: Female
Ikä: 25
|
Post by Lena on Feb 10, 2019 9:43:25 GMT
Täytyy myöntää et mua vähän jännitti muuttaa Reetan kans. Ei ollut helppo päätös vaihtaa tallia, mutta jossain mieleni perukoilla tiesin et se on oikea vaihtoehto. Nykyinen paikka oli vaan turhan iso ja vilkas meille, harrastaminen ei enää tuntunut kauhean rennolta kun joutui suurinpiirtein tappelemaan maneesivuoroista ja siitä et mahtuuko käytävälle hevosensa kanssa. Sit mä onneks löysin Aurotaipaleen ja sieltä oli heti luvattu meille paikka.
Reetta oli matkustanut muutaman kymmenen kilometrin matkan rauhallisesti heinäverkon kanssa. Kun mä pysäytin auton Aurotaipaleen pihaan, mun piti hetki kerätä itteäni ennen autosta nousemista. Reetan vaativa hirnuminen sai muhun kuitenkin liikettä. Juuri kun nousin autosta, näin tallista kävelevän noin itseni mittaisen tumman naisen joka hymyili iloisesti. - Sä mahdat olla Lena? nainen kysyi ja ojensi kätensä. - Joo kyllä ja traikussa seisoo Reetta, vastasin naiselle. - Mahtavaa, mä olen Sofia ja nyt mä autan sua saamaan ton hepan tuolta ulos, nainen touhusi.
Yhdessä me saatiinkin Reetta nopeasti pois traikusta ja tamma rauhoittui samantien. Pää korkealla se haisteli uuden paikan tuoksut ja hirnahti muutaman kerran tarhoissa seisoiville hevosille, jotka katsoivat uutta tulokasta uteliaana. Sofian perässä mä talutin Reetan talliin ja sen uuteen karsinaan. Reetta omaksui paikan heti kodikseen, kun karsinasta löytyi heinää. Tamma ei tosiaan turhia stressaa. Laskostin Reetan loimia karsinan oveen ja kerroin Sofialle samalla yksinkertaiset loimitusohjeet. - Jos on kymmenen tai enemmän pakkasta ni tää musta toppis, sateella tää vaaleenpunainen sadeloimi. - Sit tietty vaikka olis lämpee keli mut vaikka tuulee ni jotain takkia saa nakata niskaan tilanteen mukaan, lisäsin vielä. - Ihanan yksinkertaista, Sofia naurahti. - Joo mä tykkään et hevonen saa olla hevonen ja et ihmiset käyttää maalaisjärkee niiden pukemisessa, vastasin Sofialle. Nopeasti selvitin vielä pieniä seikkoja, kuten tarhaamisen ilman riimua ja ruokinnasta. Mä tykkään nimittäin itse tehdä sapuskat valmiiksi, mutta arvostan jos joku ne tekee kun en itse pääse paikalle. Sofia vakuutteli asian olevan ihan okei ja pyysi vaan jättämään ohjeet rehuvarastoon.
Mä sain nopeasti meidän tavarat omille paikoilleen, joten Sofia tarjoutui vielä pitämään mulle tallikierroksen ja näyttämään mihin tarhaan saisin Reetan lykätä. Mä kävinkin samantien hakemassa tamman mukaan ja päästin sen tutustumaan uuteen kaveriinsa, puoliveritamma Sanniin. Tammat vaikuttivat tulevan hyvin juttuun, kun vain saivat välinsä selviteltyä aluksi. Sofia haki hevosille pienet siivut heinää, mikä sai ne lopullisesti rauhoittumaan ja keskittymään syömiseen.
Kun Sofia oli esitellyt mulle tallin tilat ja kertonut oleellisimmat asiat, se jätti mut yksin pyörimään. Hetken mietin että mitä täällä kuuluu tehdä, joten päädyin rehuhuoneeseen tekemään Reetalle sen ilta- ja aamuruoat valmiiksi. Tänään en liikuttaisi tammaa mitenkään, joten se ei saisi sen puuroa. Just tästä syystä tykkään tehdä itse rehut valmiiksi, että voin hieman soveltaa. Nytkin päädyin nakkaamaan iltaruoan sekaan kurkuman ja ADE-vitamiinin, jotka normaalisti menis puuron seassa. Rehut oli nopeasti valmiina, sillä Reetan ruokinta oli melko simppeli. Yhtäkkiä en keksinyt mitä enää tallilla tekisin, joten kävin viemässä Reetalle tarhaan pari porkkanaa ja sanomassa heipat.
"Eiköhän me tänne kotiuduta" pohdiskelin kotimatkalla.
|
|
Henna
•
Ylläpitäjä
Postauksia: 80
Tykkäyksiä: 6
Ikä: 31
Rooli: tallinpitäjä
|
Post by Henna on Feb 10, 2019 11:52:23 GMT
Tervetuloa teille molemmille vielä kerran! Reetta näytti kotiutuvan nopeasti, ihanan tasainen tamma joka on kyllä niin vastakohta meidän Sannille, joka stressaa ties mistä aina Jing ja jang -fiiliksestä huolimatta neidit tulivat, kuten sanoitkin, hyvin toimeen keskenään ja ne uskalsi jättää keskenään nauttimaan myös heinistään. Mukava myös, että kävit tekemässä ruoat valmiiksi, meidät saa kyllä aina viestillä vaikka kiinni jos ei ehdi liikuttamaan ja tahtoo että iltaruokaan lisätään kurkumaa, ADEa, yms!
|
|
Lena
•
New
Postauksia: 9
Tykkäyksiä: 1
Gender: Female
Ikä: 25
|
Post by Lena on Feb 11, 2019 14:07:24 GMT
Vapaa maanantai, nollakeli ja ihana auringonpaiste. Tämmösenä päivänä mä vaan en voinut olla huonolla tuulella. Touhuilin aamun kotona kaikessa rauhassa ja siivoilin kellarikomeroa, mistä löytyikin Reetan varusteita joita en edes muistanut. Pakkasin ne kassiin odottamaan tallille lähtöä. Kellarista tullessani naputtelin tallityöntekijälle viestin että tulisin tallille kolmen aikoihin, joten hoitaisin Reetan myöhemmät päiväheinät itse.
Tallilla oli mukavan rauhallista kun saavuin sinne. Ainoastaan Anni lakaisi tallinkäytävää puhtaaksi. Tervehdin naista matkalla varustehuoneeseen, mihin menin tyhjentämään kotoa löytyneitä varusteita. Kellarista oli löytynyt hackamorekuolain, pinkki-musta satulahuopa sekä pinkit pintelit. Koska mulla oli pieniä perfectionistin piirteitä, järjestelin varusteet tarkasti kaappiin oikeille paikoilleen. Saatuani kaapin itseäni miellyttävään järjestykseen siirryin rehuvaraston puolelle. Etsin Reetan ruokakipot ja puuroämpärin käsiini ja aloin tekemään sille herkkuaterioita. Eipä niissä tietty paljoa tekemistä ollut, litra mysliä kahteen ämpäriin ja toiseen kivennäinen lisäksi. Puuroonkin tuli vain go green, pellava, kurkuma ja ADE. Sitä pitäisikin muistaa ostaa lisää seuraavalla hevostarvikkeiden shoppailureissulla.
Reetta näytti olevan tyytyväinen tarhassaan, missä oli minun yllätyksekseni yksi uusi hevonen. Kimo Sanni oli se eilinen tuttavuus, mutta rautias tamma oli vieras. Reetta näytti ilokseni hyvinkin tyytyväiseltä huomatessaan mut portilla ja lähti rauhalliseen tahtiin kävelemään luokseni. Kohdalleni päästyään tamma laski tyytyväisenä päänsä käsiini ja puhalsi niihin lämmintä ilmaa. Mun sydän ehkä pikkasen läikähti, sillä Reetta ei ollut oikein koskaan vielä näyttänyt mitään luottamuksen merkkejä. Ehkä tää Aurotaipale oli senkin mielestä kiva paikka ja se uskalsi rentoutua. Hetken hempeiltyäni Reetan kanssa tipautin itseni takaisin maanpinnalle ja pujotin tammalle sen vaaleanpunaisen riimun päähän. Oikeastaan juuri sopivasti, sillä Sanni ja se toinen tamma alkoivat kiinnostua portin tapahtumista ja lähtivät kävelemään kohti.
Tallissa päästin Reetan sen omaan karsinaan, mikä oli heti oven vieressä. Olin tarhalle mennessäni tipauttanut harjakopan karsinalle, joten pääsin heti aloittamaan harjauksen. Mä olin aina vihannut muovisia harjoja kun ne aina sai hevosen sähköistymään, siksi Reetan harjakopasta ei löydykään kuin luonnonharjaksilla olevia harjoja. Niitäkin vain muutaman. Joillain tuntui olevan harjakopat täynnä ties minkälaisia harjoja, enkä mä käsittänyt miten ne sai kaikkia käytettyä. Mä harjasin Reetan ensiksi hieman kovemmalla lyhytharjaksisella harjalla ja lopuksi pyyhkäisin vielä pehmeämmällä pölyharjalla. Jouhien selvitykseen mä käytin aina ihmisten hiusharjaa. Ja showshinea. Tosi paljon showshinea. Musta tuntui ikävältä repiä hevosen jouhia, joten ennemmin läträsin niihin selvitysainetta. Sen avulla jouhet pysyi myös paljon puhtaampina.
Tänään olin jotenkin hitaalla tuulella tallilla. Harjasin Reettaa poikkeuksellisen kauan, sillä yleensä mä sutasen hevosen viidessä minuutissa ratsastuskuntoon. Tänään mä pelkästään harjasin tammaa puoli tuntia. Reetta vain nautti. Se oli niin tyytyväisen näköinen siinä seistessään, alahuuli roikkui rentona ja silmät olivat puoliksi kiinni. Sain kaikessa rauhassa kääriä sille pintelit jalkoihin ja laittaa putsit etusiin. Kun Reetta oli varusteita vaille ratsastuskunnossa, mä suljin sen karsinan oven ja kävin viemässä harjat paikoilleen. Nappasin kaapistani itselle kypärän päähän ja vaihdoin HAI-kumppareiden tilalle ratsastussaappaat. Raippa vielä kainaloon, samoin kuin satula ja suitset.
Mun houkutti hirveästi maastoilla, mutta ehkä nyt ei olisi vielä maastoilun aika. Kenttäkin houkutteli, mutta tiesin ettei siellä voisi mennä ilman jäätäviä tilsoja. Suuntasin siis maneesiin. Vihelsin ovella merkiksi mahdollisille sisällä olijoille, mutta ei siellä ketään ollut. Nakkasin villaviltin sylistäni katsomon laidalle ja lähdin kävelemään uraa pitkin. Koska Reetalla oli joskus tullut jännevamma takajalkaan, mä kävelytin sitä aina aluksi. Tarkalleen viiden minuutin jälkeen nousin selkään. En ollut muutamaan päivään ratsastanut, joten oli niin kotoisa olo istua taas satulassa. Kiristin mahavyötä vielä reiän verran ja pyysin Reettaa liikkeelle.
Muutama vapaapäivä oli saanut Reetan hieman jäykistymään, eli tiedossa olisi paljon jumppaa. Vaivuin omiin ajatuksiini ja nautin vain ratsastuksesta. Kaikki tekeminen Reetan kanssa tuntui tänään poikkeuksellisen helpolta ja mukavalta. Tamma vastasi apuihini herkästi ja yritti parhaansa. Olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini ja tekemisen helppouteen, että en edes kuullut maneesin oven avautuvan. Yhtäkkiä vain hätkähdin huomatakseni ettei me oltu enää Reetan kanssa kahden. About mun ikäinen mies oli tullut sisään ruunikon hevosen kanssa. - Moi, tervehdin hymyillen miestä, joka vain vilkaisi mua ja nyökkäs lyhyesti. Varsinainen päivänsäde. - No kai sä ny puhua osaat? kysyin siltä. - Joo, moi. Mies murahti. - Okei, kiva tutustua, mä oon Lena ja tää on Reetta, sanoin jo hieman närkästyneeseen sävyyn. Mä en tykännyt ihmisistä jotka ei osanneet edes itseään esitellä. - Hienoo Lena. Mä oon Mikke ja tää on Piru, mies esittäytyi pakotettuna samalla kun nousi hevosensa selkään. Mä en jaksanut sen enempää yrittää tehdä tuttavuutta toiseen, kun se vaikutti olevan niin vastahakoista. Siirsin kaiken keskittymiseni takaisin Reettaan ja ratsastukseen.
En ollut vilkaissut kelloa ollenkaan ratsastuksen aikana, mutta kun Mikke poistui maneesista Pirun kanssa ennen mua, aloin miettiä että ehkä alkaisi meillekin riittää. Pysäytin Reetan katsomon reunalle ja revin meidän villaviltin tamman pepun päälle. Kävelin vielä loppukäyntejä kymmenen minuutin verran ja samalla totesin että kello oli jo viisi. Oltiin me ainakin puolitoistatuntia viihdytty. Löysäsin mahavyötä ja hyppäsin pois hevosen selästä. Talutin Reetan talliin, mikä ei ollutkaan enää niin rauhallinen kuin tullessani tallille. Käytävällä seisoi ilmeisesti se sama rautias tamma, joka oli nykyisin Reetan tarhakaveri. Sen takana seisoi joku järkyttävän iso ruunikko ja pesupaikalla seisoi vielä kimo Sanni. - Täällähän on ruuhkaa, naurahdin rautiasta hoitavalle tytölle. - Joo näyttäis olevan, ollaanko me tiellä? se vastasi. - Ette yhtään me mennään tänne, vastasin ja talutin Reetan omaan karsinaansa. - Me ei ollakaan aiemmin nähty, mä olen Selina ja tää on Thalia, tyttö esittäytyi. - Joo mä olen Lena ja täs on Reetta, vastasin ja huitaisin kohti hikistä ratsuani. - Tekin ootte vissiin vasta muuttanut? kysyin Selinalta. - Joo, eilen tultiin, Selina vastasi selvittäessään Thalian häntää. - Aijaa, niin mekin! vastasin ilahtuneena.
Riisuessani Reetalta varusteita juttelin Selinan kanssa niitä näitä ja sanoin tammojen olevan tarhakavereita. Saatuani Reetalta varusteet pois ja harjattuani sen kevyesti, nakkasin sille villaloimen selkään. Pikkuhiljaa pieni ruuhka tallissa alkoi helpottaa, joten pääsin Reetan kanssa pesupaikalle. Jätin tamman seisomaan pesupaikalle kylmäysletkut jaloissaan vartiksi, jonka aikana sain rauhassa touhuta muita asioita.
Vietyäni varusteet omille paikoilleen, nappasin rehuvarastosta Reetan puuron ja iltapäiväheinät mukaan. Tamma hörisi pesupaikalla onnellisen kuuloisena, kun huomasi mun tulevan ämpäri kädessä. Nyt se kuitenkin joutui odottamaan vielä hetken, sillä kävin kippaamassa puuron sen ruokakippoon ja nakkasin heinät karsinan nurkkaan. Koska Reetan kylmäys ei ollut vielä valmis, menin puhdistamaan varusteita hetkeksi. Irrotin huovan satulasta ja nostin sen satulan päälle kuivumaan. Pyyhkäisin hiekat jalustimista ja pahimmat kuolaroiskeet suitsista, sen enempää en nyt viitsinyt. Omat saappaat puhdistin miedolla saippuavedellä ja kuivasin pyyhkeellä. Ohut kerros nahkarasvaa pintaan ja saapastuet paikoilleen. Kun olin saanut vielä pintelit käärittyä siististi ja putsit harjattua puhtaiksi, alkoi varttitunti olla kulunut.
Sammutettuani hanan pesupaikalta ja nostettuani kylmäysletkut paikoilleen, päästin Reetan irti ja talutin sen karsinaansa. Tamma hyökkäsi heti ruokakupilleen mussuttamaan puuroa. Reetan syödessä puuroa raapustin sen karsinan oveen lapun, missä pyysin iltaruokkijaa ottamaan siltä villaloimen pois. Tämän tehtyäni nakkasin tammalle muutaman porkkanan kuppiin ja lähdin kotiin.
|
|
Lena
•
New
Postauksia: 9
Tykkäyksiä: 1
Gender: Female
Ikä: 25
|
Post by Lena on Apr 22, 2019 14:15:38 GMT
Otteita Reetan päiväkirjan sivuilta.
Maanantaina 15.4.2019 Kiire päivä joten juoksutin vain Reetan. Tamma oli ok, aavistuksen tahmea. Uskoisin että kiima tulossa.
Tiistaina 16.4.2019 Kunnon läpiratsastus kentällä. Edelleen jokseenkin tahmeaa menoa. Lisätty öljy ruokintaan kuuriksi, jos saisi hieman lisäboostia siittä.
Keskiviikkona 17.4.2019 Vapaapäivä, käveltiin vain ilman satulaa metsässä.
Torstaina 18.4.2019 Estetreeni itsekseen. Alussa hieman laiskaa menoa, mutta kivasti piristyi loppua kohti. Jumppasarjoilla loistava!
Perjantaina 19.4.2019 Lähden pääsiäisen viettoon muualle joten Reetta lomailee. Tänään ratsastin kevyesti kaikki askellajit läpi että saa palautua eilisestä. Oli ok ja kivan reipas. Öljyn syöttö tauolle pääsiäisen ajaksi.
|
|